Blogi

Gold Rush Run maaliin tulo toisena kisapäivänä. Kuva Henna-Riikka Taskinen.

Paljon onkin tapahtunut vuoden aikana. Lauma on lisääntynyt Barakin ja Tripin pennuilla Möröllä, Ladalla ja Pirtulla, sekä Taon ja Ritan (Arctic Soul Rock'n Rhythm) pennuilla Spider, Hornet ja Ladybug. Valitettavasti Ladybugilla on entropion, eli luomi kääntynyt sisäänpäin. Mutta onneksi silmä korjautui pienellä leikkauksella. Koska Ritalla on ollut kahdessa synnytyksessä polttoheikkoutta, sitä ei enää tulla käyttämään jalostukseen. Pajaskosken Marilta Arcic Soul kennelistä ostimme viime joulukuussa narttupennun, "Amazing Arafina" joka on täysin eri sukua kuin meidän koirat, sekä Iivarin astutuspentu Kivijärven Aura Sampsa ja Kaisa Mäki-Arvelalta ja kaveriksi hänelle ostimme myös Auran veljen Ahdin, josta tuli "Milo" :) Ostimme myös kaksi alaskanhuskya Mikael Jutiltalta talven vahvistukseksi, Birran ja Tornadon. Molemmat todella hyviä työkoiria, mutta Tornadolle etsittiin sopivampi koti, kun oli meidän oloissa kovin rauhaton. Se löysikin heti paikkansa hyvän ystäväni luota, jolla on pienempi lauma ja koirat saavat enemmän huomiota. Birra muutti Erä-Suden safarikennelliin kauden jälkeen antamaan uutta, hyvää geenipohjaa omille alaskalaisjalostuksilleen.

Mörkö, Lada ja Pirtu täyttävät ensi kuussa vuoden, ja ovat nyt olleet viitisen kertaa valjaissa juoksemassa viiden kilometrin lenkkiä. Pirtu on pennuista pienin ja nopeimman oloinen, ja se onkin kerennyt juosta pari kertaa johdossakin. Kaikki pennut lähtivät heti juoksemaan hyvällä asenteella ja ennenkaikkea hyvällä ja taloudellisella tyylillä suoraan.

 

Miksi sitten pentuja niin paljon? Koska haluamme itse kasvattaa työkoiramme, ja niitä tullaan tarvitsemaan tulevina talvina. On sellaisiakin koiria, jotka eivät sovellu safarikoiriksi ja niille pyrimme etsimään sopivammat kodit. Ne voivat olla aivan hyviä rekikoiria, mutta eivät syystä tai toisesta sovellu safarikäyttöön.

 

Joulusafarit alkoivat viikon suunniteltua myöhemmin huonon lumitilanteen vuoksi. Koirat joutuivat heti koetukselle eli juoksivat 5 km:n safarin kuusi kertaa ensimmäisenä työpäivänä. Onneksi koirilla oli hyvä syystreeni takana, joten se ei tuottanut ongelmia. Kärrytreenejä taisi kertyä n. 800 km eli juuri sopivasti meidän tarpeisiin, huomattavasti enemmän kuitenkin kuin viime vuonna.Loppukuu jatkuikin kilometrin pyörityksella. Hieman jännitti, miten koirat asennoituvat pyöritykseen, koska en ole juuri pyörityksiä tehnyt. Haastavammaksi homman teki vielä se, että asiakkaat ajoivat. Koirille haastavinta oli se, että lähtöjä oli monta ja matka niin lyhyt. Jotkut koirat tahtoivat kuumua ja muutamat yksilöt eivät pitäneet hommasta, mutta tekivät työnsä kuitenkin. Yhtäkaikki siitäkin selvittiin hyvin, mutta huomasin ainakin itsessäni että jo odottelin pidempiä reissuja koirien kanssa, jolloin koirat pääsevät kunnolla juoksemaan ja väsymään. Nämä lyhyemmät rinkiajot eivät ole koirille fyysisesti raskaita vaan enemmän henkisesti; on paljon toistoja ja ihmiset vaihtuvat.

 

Tammikuussa meillä alkoikin pitkät safarit, päivämatka on 48 km lounastauon kanssa. Teimme myös ohjelman yhtenä päivänä viikossa, niin että matka oli 12 km, mutta se juostiin parhaimmillaan kolmeen kertaan. Päiväsafareita tehtiin 1-3 kertaa viikossa, taisi olla yksi viikko että teimme neljä kertaa. Päiväsafarien myötä huomasimme, ettei ruoka ole enää tehokasta, mikä ilmeni sillä, että koirat alkoivat menettää painoaan ja annokset mitä koirille annettiin alkoivat olla niin suuria, että oli pakko vaihtaa vanhaan tuttuun, mutta edelleen tehokkaaseen ruokaan. Myös lihalaatuja vaihdeltiin mahdollisuuksien mukaan; sika-nautaa, hevosta, lihaa jonka seassa lohta. Safareilla koirat saivat 250 g kokoiset snäcksit, välillä teimme snacksit itse, mutta monesti myös annoimme Kunto-makkaraa, puolitettuna yhdelle koiralle. Olosuhteet olivat alkutalvesta hieman haastavat, koska järvet olivat pitkään vesillä. Järviosuuksia on päiväsafarilla paljon, pisin on 10 km, joten voi kuvitella miten reet, koirat ja asiakkaat uivat alkutalvesta huonojen jäiden vuoksi. Pakkasilla ja auringonpaisteella järviosuudet olivat tietysti hienoja, varsinkin kun koirat laukkoivat reippaasti. Sanottiinkin aina asiakkaille, että näillä osuuksilla voi koirien antaa vain mennä!

 

Pitkät safarit vievät myös oppaalta voimia ja monesti mietin, että mitenhän koirat huomenna jaksavat? Muistan elävästi kun eräänä aamuna ennen päiväsafarille lähtöä väsyneenä menin hakemaan koiria ja kohtasin iloisesti häntää heiluttavat ja hyppivät koirat. Nosti kummasti mielialaa, kun koirat ainakin jaksoivat! Ja hienosti ne jaksoivatkin, alkutalven mietteet, että selviävätkö koirat talvesta terveinä, onneksi tarvitsi haudata. Vapaapäivistä pidettiin kiinni, ja monesti näytti että koirat palautuivat jo yhden vapaapäivän jälkeen. Kenellekkään koiralle ei tullut rasitusvammaa talven aikana, jumeja varmasti oli, muttei ainakaan näkyviä. Uskoisin että yksi syy miksi ei tullut vammoja on se, että kiinnitän rakenteeseen huomiota. Suoria etuosia koetan jalostuksessa välttää, koska tällaiset koirat ovat alttiita esim. rannevammoille. Toinen tärkeä seikka ovat palautumispäivät. Jos joku viikko on rankempi, voisi toinen viikko olla vähän löysempi ihanteellisessa tapauksessa.

 

Kaikki koirat joutuivat työskentelemään safareilla kaikilla matkoilla, ainoastaan kahta nuorinta säästeltiin enemmän. Yhtään ei ollut pelivaraa sairastumisiin, joten alkutalvesta ei uskaltauduttu kisoihin kennelyskäriskin vuoksi.
Talven aikana päästiin treenaamaan koiria safareiden ohessa ainoastaan kaksi kertaa, koska vapaapäivistä halusin pitää kiinni.

 

Kilpailuihinkin päästiin, sillä järjestettiin Kuusamossa 23.3.-24.3.2019 keskipitkän matkan koiravaljakkokilpailu. Tulimme hienosti kolmansiksi, koirat saivat myös kilpailukokeessa REK-1 tulokset. Ajoin kuuden koiran luokassa matkan ollessa 42 km kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä koirat tuntuivat hieman tahmeilta ja kummatkin nartut, sekä Trip että Ässä eivät oikein kulkeneet keulassa riittävän hyvin, eivät ollenkaan normaalisti, joten jouduin vaihtamaan Kassun johtoon eli matkan aikana vaihdoin kolme kertaa johtajaa. Kassu tuntui liikkuvan normaalisti, joten jätimme melko pian meidät kiinni saaneen valjakon. Koirien juostessa huomasin, että Ässä olisi ollut hieman jumissa. Tällaisia ongelmia saattaa esiintyä, kun niitä ei itse pääse kunnolla treenaamaan safarien ohessa. Toinen päivä menikin tasaisesti ja saimme edellistä päivää paremman ajan. Johdossa siis juoksivat pääosin Kassu ja Tao Tao. Kolunlähteen Gas Gas eli Kassu aloitti hienosti kisauransa juoksemalla johdossa :)

 

Seuraavana viikonloppuna olikin Gold Rush Run, minne myös osallistuin kuuden koiran luokkaan matkan ollessa 47 km kahtena päivänä. Sielläkin tulimme kolmansiksi! Yllätyin koirien keskinopeudesta, koska ilma oli niin lämmin. Varsinkin alkumatkasta ensimmäisellä parilla kympillä tuntui että koirat eivät kulje mihinkään, mutta Taon johdolla koirat paukuttivat tasaista vauhtia koko matkan alusta loppuun. Varsinkin viimeisellä pitkällä jyrkällä nousulla sain ohitettua ja jätettyä kolme valjakkoa ja sain vielä maalisuoralla minut aiemmin ohittaneen valjakon kiinni. Gold Rush Runiin en ottanut Ässää ollenkaan mukaan ajatellen, jos se todellakin on vähän jumissa. Ässän tilalle otin Siriuksen, jota en ajatellut ottaa vielä tänä talvena kisoihin ollenkaan, toisin kun sen hieman enemmän henkisesti kehittyneet veljet Orionin ja Pluton. Intuitio osui oikein, sillä ensimmäisenä kisapäivänä jouduin vähän himmailemaan Siriuksen vuoksi viimeisillä kilometreillä. En halunnut ajaa nuorta koiraa yli sen senhetkisen kestokyvyn eli ottamaan reen kyytiin. Onneksi se tulikin hienosti maaliin runsaiden kehujen saattelemana :) Toisena päivänä ajoinkin viidellä koiralla, ja jätin Siriuksen pois kun halusin jättää Siriukselle hyvän mielen. Kisa oli kuitenkin sen ensimmäinen ja se on alle 2-vuotias, haluaisin sen joskus vielä kisavaljakkooni koska siinä on mielestäni jotakin erityistä. Kaikki muut saivat tästäkin kisasta REK-1 tuloksen, paitsi Sirius.

 

Kuusamo md:ssä kisavaljakossani juoksi johdossa Tao Tao ja Kassu, keskellä Trip ja Pluto ja takaparissa Orion ja Ässä. Gold Rush Runissa Ässän tilalla oli Sirius ensimmäisenä kisapäivänä. Gold Rushissa Kassu ja Tao juoksivat johtajina ensimmäisenä päivänä ja toisena päivänä Tao juoksi yksin, koska tykkää myös juosta yksin johdossa.

 

Seuraavana suunnitelmana on tutkituttaa Ässän selkä uudestaan, koska se on saanut sp-1 lausunnon pari vuotta sitten. Spondyloosasta ja sen periytymisestä tiedetään vielä melko vähän tänä päivänä ja miten se rekikoirilla vaikuttaa ja kehittyy, joten on hienoa että alaskalaiskasvattajatkin ovat tutkituttaneet koiriensa selkiä. Haluan tutkia selän uudestaan, koska haluan nähdä onko sairaus edennyt vai pysynyt samana. Ainakaan työ- tai kilpakäyttöä ei sp-1 lausunto ole häirinnyt. Tieysti heti yhdistin Ässän jumin Kuusamo md:ssä mahdolliseen sp-1 lausuntoon, mutta en lähde spekuloimaan sen kummemmin, kun yleensäkin jumit ova melko tavallisia työkoirilla, luulisin että juuri lihaksikkaamilla koirilla kuten Ässä. Maallikon silmissä spondyloosi on ilmennyt ontumisina ja kisakoirat raakataan valjakoista jo 5-vuotiaana. Ässä ei ole ontunut lainkaan koko talvena ja kisavaljakossakin meni kaikesta huolimatta hyvin, paitsi ettei pystynyt riittävän hyvin juoksemaan johdossa.

 

Työkausi on koirilla nyt päättynyt, joten keskitytään niiden kanssa muihin asioihin. Varsinkin nuorten koirien kanssa on nyt enemmän aikaa. Sosiaalisia suhteita pidetään yllä juoksuttamalla koiria vapaana yhdessä. Mitä nuorempia koirat ovat, sitä sosiaalisimmilta ne vaikuttavat. Nämä nuoret koirat ovat kasvaneet täällä isoon laumaan, joten niitä on siinä suhteessa helpompi käsitellä. Myös uusin tulokas Arctic Soul Winner Valentina eli "Vallu" päässyt kokeilemaan vapaana juoksua muiden kanssa.

 

Talven kilpailutulokset löytää "Kilpailut"- kohdalta kotisivuja.

Kuva Evgeniya Mitrofanova

Päätimme jo alkutalvesta lähteä Svegin mm-kisoihin katselemaan miltä kisat maailmalla näyttävät. Mutta mutkia tuli matkaan jo heti aluksi. Viimehetkillä sain tietää, että keskimatkoilla Svegin kisassa ei saa ajaa sprinttireellä. Isomman reen sain lainaan Jokelan Timolta Finn-Jann kennelistä, mutta pohjia ei ehditty käsitellä, koska haimme reen matkan varrelta. Oma kilparekeni (Arrow sprint) on kuitenkin kopio Europa Openista (Danlerin) joten se ehkä kuitenkin olisi kelvannut kisoihin reeksi! Sitten auto hajosi Haaparantaan ja näytti, ett nyt se matka katkeaa tähän. Kiitos facebookin ihmeellisen maailman, saimmekin auton lainaan ja jatkoimme illalla matkaa kohti Svegiä. Pääsimmekin suoraan eläinlääkärin tarkastukseen aamulla. Yhtään koiraa ei laskettu kisa-alueelle ilman eläinlääkärin tarkastusta, eli joka koira tarkastettiin. Parilta herkkäkurkkuiselta koiralta tarkastettiin nielu ja kuunneltiin keuhkot että kennelyskä poissuljettiin.

 

Kisat menivät hyvin, ajoin samalla viidellä koiralla joka päivä, vaikka siellä oli yhden koiran pooli. Varoituksen sain toisena päivänä, koska johtajat juoksivat ilman väliseisinkiä. WSA:n ja IFFS:n kilpailusäännöissä on hieman eroja, joten tuota en tienyt. Valjakossa juoksivat johdossa Trip ja Tao, keskellä Remu ja takaparissa Ässä ja Polar Speed Iivari. Iivari ja Remu ovat jo yli 8 vuotiaita, mutta Iivari teki kyllä taas parhaansa, se menee kisoissa aina parhaiten verrattuna treeniin. Tripillä alkoi juoksu, joten kolmantena päivänä laitoin sen pois keulasta kesken kisan, koska hormonit alkoivat liikaa vaikuttamaan. Tao juoksi yksin keulassa kolmantena päivänä ja vaihdon jälkeen saatiinkin kaula Kääriäisen Lauraan, jonka kanssa ajeltiin peräkkäin melkein 20 km. Tulin noin minuutin ennen Lauraa kolmantena päivänä maaliin, kiitos Tao Taon :) On vaikea määritellä koirien huippukuntoa, mutta ainakin tasaisesti ne menivät, parhaiten viimeisenä kisapäivänä. Sen yhden hyvän koiran olisin vielä toivonut valjakkoon lisää, mutta ehkä jo ensi talvena :) Kultaa saanut Slovakialainen ajoi ylivoimaisen kovaa, hänellä oli aivan tyypilliset kevyet siperialaiset, jotka näyttivät suurin osa olevan narttuja, isoja ne eivät ainakaan olleet.

 

Koska Tripillä alkoi juoksu, se päätettiin astuttaa Maglelin Barakilla. Astutukset ovat onnistuneet, seuraavaksi mennään ultraan muutaman viikon päästä.

 

Kuusamon MD- kisat jätin väliin koirien osalta, olin kuitenkin mukana järjestelyissä. Kisat menivät hienosti ja tuli paljon positiivista palautetta, toivottavasti tulee yhtä suuri osallistujamäärä ensi vuonnakin :)

 

Talven viimeiset kilpailut ovat Tankavaarassa Gold Rush Runissa pääsiäisviikonloppuna. Kisavaljakosta jää pois johtaja Trip, koska se on astutettu. Tilalle tulee näillä näkymin Battery ja Rita, jos paikat pysyvät Ritalla ehyenä. Tänä talvena ollut ongelmana lihasjumit. Kilpailu on myös Batteryn ensimmäinen kilpailu. Lähdetään kokeilemaan, miten se käyttäytyy kilpailuissa.

 

Ruotsin mm-kilpailujen lopputulokset:

http://sveg2018.com/onewebmedia/Final-results-SVEG2018.pdf