Blogi

Jongunverran kisat 26.01.2013

Kisapäivän aamuna sää oli pilvinen ja asteita n. -7. Lähtö tapahtui yhteislähtönä, jolloin kaikki valjakot lähtivät yhtäaikaa jonossa. Johtoon laiton ensimmäiselle etapille omat koirani Maijan ja Freijan, keskellä juoksi Remu ja Amaranth, pyöräparissa Iivari ja Anar. Lähdössä ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että ajoimme yhden miehen kumoon, koska hän käveli keskellä kilpauraa starttialueella. Jarru kun ei pitänyt ja koirat tunnetusti lähtevät sata lasissa. Reki kaatui tässä mylläkässä samalla kuin mies meni nurin ja puskuri irtosi toiselta puolelta paikaltaan. Onneksi kellekään ei kuitenkaan käynyt mitään.

 

Ensimmäinen etappi oli 37 km ja sen jälkeinen 70 km vähän jännitti kuskia, kuinka valjakko selviää maaliin. Kisa oli kuitenkin ensimmäinen pitkänmatkan kisa koirille ja kilpailutilanne on aina psyykkisesti ja fyysisesti rankempi. 37 km otettiinkin rauhallisesti ja ura olikin pehmeä, raskas kauttaaltaan. Koirat olivat taukopaikalle tullessa yllättävän uupuneita, vaikkei normaalisti tuo ole niille matka eikä mikään. Johtuiko se sitten urasta vai mistä, ne olivat kuitenkin tottuneet juoksemaan melko kovilla urilla tänä talvena.

 

Taukopaikalle (joka oli 4 h) tullessa laitoin koirat matkaketjuihin ja laitoin niille heinät alle. Juomat ja snacksit annettiin, ne ketkä ei juoneet onneksi söivät. Koirat asettuivat hyvin heinille lepäämään, paitsi Freija joka kaivoi itselleen ennemmin lumikuopan. Taukopaikalla ei ollut onneksi ongelmaa riekkumisen kanssa. N. tunti ennen seuraavaa lähtöä koirat piristyivät ja heräilivät. Päätin pidemmälle 70 km etapille laittaa Remun Maijan tilalle johtoon. Lähtö tapahtui nyt nopeusjärjestyksessä, eli nopeimmat lähtivät ensin. Oli jo pimeää, joten otsalamput olivat tarpeen. Ura oli mukava ajaa pitkine nousuineen ja laskuineen metsän keskellä. Pehmeä se oli kauttaaltaan, joten raskas se oli ajajalle ja koirille. Hiki tuli ylämäet potutellessa ja juostessa, sekä alamäet jarrutellessa. Oli aivan liikaa vaatetta päällä!

 

N. 20 km kohdalla saavutin ensimmäisen valjakon ja koirat painelivat ohi omaa vauhtiaan. Jonkun kilometrin jälkeen näkyi seuraavan valjakon valo. Ohitettuani valjakon otsalampun valo näkyi pitkään perässä jääosuudella kunnes jossain vaiheessa hävisi. Sitten kuluikin pitkä aika ettei näkynyt ketään, kuului vain pöllön yksinäinen huuto metsässä. "Metsästin" alaskalaisvaljakkoa, joka meni ohitseni 37 km osuudella, meillä kun ei ollut kovin paljon aikaeroa. En kuitenkaan koskaan sitä saavuttanut, koska se oli keskeyttänyt kilpailun. Viimeisellä 10 km osuudella koirat kiristivät lujaan laukkaan ja siinä menimme viimeisen valjakon ohi ennen maalia. Paransimme 12. sijasta lopputuloksissa 8. sijaan. Valjakoita oli ollut kaiken kaikkiaan kilpailuissa 23, joista 3 keskeytti. Kilpailukokeesta saimme REK-2, koska siperialaisvaljakot kärjessä menivät sen verran hyvää vauhtia, olimme kuitenkin 3. paras puhdas siperialaisvaljakko. Selvittiin kuitenkin koetuksesta ja haaveena onkin keskittyä ennemmin keskipitkien/pitkänmatkan kisoihin. Anar ja Amarath lähtivät omaan kotiinsa Suvin luokse kisan jälkeen. Seuraavat kisat ovat sitten Rautavaaralla parin viikon päästä, joissa on Suvin vuoro ajaa. Hän lainaa kisoihin minulta pari koiraa sinne.