Blogi

Elämää rajalla

 

Vihdoinkin onnistunut pentue! Lada teki kahdeksan pentua ja isänä on Sainen Darth Vader. Vader on toiminut meillä hienosti, juoksee edelleen 11-vuoden iästään huolimatta valjakossa hyvällä tyylillä. Olemme paljon sitä käyttäneet syystreeneissä johdossa nuorten kokelaiden opettajana. Vaderilla on rauhallinen ja tasainen luonne, hyvää luonnetta se on ainakin jättänyt Ladan edelliselle pennulle Peugeotille eli Pösölle. Ladan pennuista kaksi urosta ja kolme narttua jää kotiin, kolme muuta menevät valjakkoharrastajille. Lada ollut erinomainen emä, tosin hyvin suojeleva. Se myös selvästi tällä hetkellä näyttää, ettei pidä että pentuja käsittelee muut kuin perheenjäsenet. Toista pentuetta odotetaan syntyväksi Arctic Soul Winner Valentinalle. Vaderin ja Pirtun pentueen ruumiinavauksen tulokset tulivat Eviralta ja kuolleista pennuista ei löytynyt mitään vikaa. Ehkä se sitten oli luonnonvalintaa. Pirtu oli herpes-rokotettu.

 

 

Parhaalla kisajohtajallani TaoTaolla alkoi viime talvena olla ongelmia valjakossa, se yksinkertaisesti kaksi viikkoa ennen Ruunaan kisoja teki täydellisen stopin valjakossa. Vikaa alettiin ensin etsimään lihaksistosta. Koira olikin jumissa, mutta perimmäistä syytä ei löytynyt. Lihasjumit on aina seurausta jostakin, esim. huonosti rakentunut koira menee helpommin jumiin tehdessään virheliikettä kokoajan. Mutta kyse ei ollut nyt rakenteesta. Käytin Käpäläkorjaamon Heidillä Taoa useaan otteeseen, hetkellisesti koira tuntui paranevan, mutta nyt syksyllä oltiin taas saman edessä. Koira kyllä lähti vapaana mielellään mukaan ja tuli jopa kaksimetrisen tarhan yli, kun halusi mukaan treeneihin. Vein taas koiran Heidille ja totesin, että tässä näyttäisi olevan muuta vikaa ja ihmeteltiin missä se perimmäinen ongelma on. Heidi kävi koiran läpi ja käsittelyn jälkeen kiinnitti huomiota, kun koira istuu oikea lonkka hieman sisäänpäin. Tällaista esiintyy kuulemma koirilla, joilla on eturauhasongelmia. Itse en ole kyseiseen ongelmaan omien koirien keskuudessa törmännyt, joten en osannut epäilläkään sellaista! Vein koiran saman tien eläinlääkärille, joka totesikin että eturauhanen on suurentunut ja mahdollisesti tulehtunut. Vaihtoehtona oli lääkitys tai kastraatio. Lääkityksen ongelmana olisi ollut se, että vaiva voi uusiutua. Päätin leikkauttaa koiran, koska sillä on vielä vuosia edessä valjakkokoirana, 7-vuotias siperianhusky ei ole vielä valmis eläkkeelle.  Meillä juoksee vielä 11- ja 12 -vuotiaita koiria normitreeneissä. Koira leikattiin mitä pikimmin ja kuinka ollakaan, Tao alkoi toimia valjakossa kuten ennen! Tällä hetkellä juoksee treeneissä johdossa. Harmittaa vaan, kun vaiva todettiin niin myöhään ja koira oli kärvistellyt eturauhasensa kanssa pitkään.. Eturauhasongelmille altistaa koiran ikä, sekä se, että alueella on juoksuisia narttuja (ja niitähän meillä välillä riittää) Todennäköisesti on käynyt niin, että eturauhasen vaivatessa koira on ”väistänyt” kipua, joka altistaa virheliikkeelle. Tämän seurauksena lihakset ovat menneet myös jumiin.

 

 

Ensi talvi näyttää lupaavalta ja joulukuu on lyöty lukkoon  safareiden suhteen 😊 Joulukuussa alkaa isot ryhmät ja kilometrin pyöritykset, tammikuussa alkaa pidemmät safarit. Kisahaaveita olisi jo tammikuulle, mikäli vain joulukuun töiltä pääsee välillä treenaamaan pidempää reittiä. Reellä olemme päässeet ajamaan tietä pitkin, rajalinjalle ei pääse ennen kuin järvet ovat jäässä. Talvet ovat niin erilaisia, ettei tiedä mitä on tulossa. Uusia reittejä etsiessämme tietä pitkin valjakolla huomasin pellolla porotokan ja kuolleen poron, sekä lukuisia korppeja ja kotkan. Koirat pysyvät hyvin reitillä, vaikka on poroja pientareilla tai juoksevat tien yli, mutta sitä en takaa mitä käy jos poro makaa keskellä reittiä, eikä suostu liikkumaan mihinkään. Olemmekin harkinneet ottaa tänne pari pihaporoa jossain vaiheessa aina talveksi, nuoret koirat siedättyvät hyvin poroihin. Kaikkia koiria ei kiinnosta porot, mutta osalla on se alkukantainen metsästysvietti tallella, varsinkin kun ollaan porukassa. Minua tietysti kävi kiinnostamaan, mihin  pellolla oleva poro oli kuollut, joten soitettiin paikalliselle paliskunnalle, joka kävi katsomassa roppia. Sen oli tappanut susilauma, joka liikkunut täällä. Susia en ole ikinä täällä nähnyt eivätkä ne pihoille täällä ole tulleet, luultavasti siksi että niillä on metsässä runsaasti ruokaa. Ymmärrettävästi porot ovat aika helppoa ruokaa niille, varsinkin jos siellä on vaivaisia tai nälkäisiä yksilöitä. Siitä huomaa myös susien läsnäolon, kun porot alkavat kerääntyä meidän koiratarhojen läheisyyteen turvaan. Ilmeisesti nekin osaavat valita pienemmän pahan. Mutta tässä lähellä ne ovat kierrelleet, kun laumanvartija-koiramme tulee levottomaksi ja haukkuu ”tyhjää” metsään pimeällä. Laumanvartijoilla on äärimmäisen tarkka kuulo ja ne reagoivat pienempiinkin ääniin, mitkä eivät ole tavanomaisia. Koska asumme Venäjän rajan vieressä, sudet kulkevat siinä edestakaisin. Sieltä epäillään tulleen jopa koirasusia. Huskien en ole huomannut reagoivan juuri mitenkään, liekö tottuneet niiden hiiviskelyyn lähialueilla?