Blogi

Yhteenvetoa menneestä kaudesta 2019-2020

 

Kesän jälkeen, kun ilmat alkoivat viilentyä, aloitettiin syyskuussa treenit. Lisäkoiria saimme talveksi Saarisen Hannelta: Ionan, Ivanin, Jaran, Sipin ja Smirren hänen jäädessä äitiyslomalle. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Matkat alkoivat 5 km:ista ja ennen joulukuuta ajettiin parinkymmenen kilometrin lenkkejä kärryllä. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole ajaa pidempää, koska kun safarikausi alkoi joulukuussa, koirat juoksivat päivittäin 5-10 km safareita vapaapäiviä lukuunottamata. Koirilla oli kilometrin lenkki ja asiakkaat ajoivat itse, kilometrin jälkeen uudet asiakkaat jne. Lähtöjä oli siis monta! Vapaapäivinä pyrittiinkin ajamaan pidempää, kun koirilla alkoi olla liikaa virtaa lyhyiden ajojen vuoksi.

 

Joulukuussa oli ainoastaan yksi viikonloppu, jolloin koirat juoksivat parinkymmenen kilometrin safarin lauantaina ja sunnuntaina, sekä joulukuun loppupuolella alkoivat 12 km:n safarit, jotka kestivätkin koko loppukauden. Näitä kun juostaan sama lenkki useampaan kertaan, pidän myös mentaalitreeneinä. Niitä parhaimmillaan juostiin kolme kertaa samana päivänä. Ennemminkin joulukuu oli koirille mentaalitreeniä. Lähdöt alkoivat yhdeksältä ja saattoivat päättyä vasta iltapäivällä klo 15 maissa. Pisimpien taukojen ajaksi koirat laitettiin autoon lepäämään, jolloinka niillä saattoi olla useampi lähtö päivässä. Tämä oli hyvä koulu nuorille koirille, joille kausi oli ensimmäinen, nuoria koiria taisi olla 9.

 

Laskeskelin että tänä vuonna syystreenejä kertyi koirille vain 309 km (viime syksynä 800 km) ennen joulukuuta! Näille meidän ajoille ihan riittävästi, jos tuo luku tosiaan pitää kalenterin mukaan paikkansa (mutta silti liian vähän ajatellen, jos tammikuussa olisi kisoihin lähtenyt), kun emme ollet mihinkään pitkiin kisoihin menossa ja kisatavoitteet olivat vasta kauden lopussa kevättalvella lyhyitä md-kisoja ja ajattelin, että hyvin koirat kerkeävät sinne kuntoutua. Koirat myös kuntoutuvat nopeammin kun ne madotetaan ennen syystreeniä ja ruoka pitää heti olla kohdallaan, että koirat saavat sillä kasvatettua lihaksia ym.

 

Vaikka peruskuntokausi on tärkeä (joulukuun pitäisi olla treenillisesti kovin kuukausi!)niin en näe järkeä tuhottomissa kilometrimäärissä, koska on riski että koiria yksinkertaisesti ajetaan liikaa/loppuun. Kaikkein tärkeintä olisi seurata koiria, sekä treeneissä että niiden jälkeen. Iditarod-voittajan mukaan esim Iditarodille riittää 800-1200 mailia; "When I'm training the dogs for Iditarod or Kuskokwim or any of those races, I am not that worried about mileage. I think you can go down to the Kusko (300 mailia) and have some 800 and 1000 miles on your dogs, good honest miles, not inflated, that is plenty of miles. Maybe if you have unproven young dogs or some real eager dogs, you might need more miles than that. But I think, physically, that is enough miles", kirjoitti Rick Swenson, nelinkertainen Iditarod-voittaja 1980-luvulla. No, fyysinen treenaus on joka tapauksessa helpompaa, kuin mentaalinen.

 

Tänä talvena 48 km:n päiväsafareita oli vähemmän kuin viime vuonna, joten päästiin treenaamaan koiria itsekin. Heti kun joulukuun pyöritys loppui, pidennettiin asteittain matkaa ja aloitettiin ajamaan 40 km:n lenkkejä. Kisaporukassa olevat koirat saivat tänä talvena enemmän kilometrejä kuin muut. Treeneistä oltiin toki jäljessä, mutta tarkoitus oli mennä Ruunaa race 2020 35km x 3. Mutta se vesittyi sillä, että meille tulikin sille viikonlopulle 48 km:n päivasafari. Loppukausi menikin sitten siinä, kun corona-virus iski, safarit loppuivat ja kilpailut peruttiin. Päätimme sitten pitkittää kautta ja testailla koiria itse treenailemalla yli 70 km:n lenkkejä kaikkien niiden koirien kanssa, jotka siihen pystyvät. Nämäkin treenit menivät reippaassa tempossa, haasteena oli aina liian kova vauhti alussa. Alussa käytinkin reippaasti jarrumattoa, että vauhti jotenkin hilliintyisi. Koirien pitää olla kunnossa tieylle matkalle, ennenkuin niiden voi antaa juosta lujempaa. Myös vammautumisen riski on suurempi, jos koira laitetaan juoksemaan liian lujaa siihen nähden, mihin se on treenattu. Liian kova alkuvauhti voi vetää koirat maitohapoille. Silti koirat jaksoivat vielä kiristää vauhtia viimeisellä 10 km:lla kun tultiin kotiin päin yli 70 km:n reissulta. Hitaammat koirat olivat hitaampia kuin kisakoiramme, myös pidemmällä matkalla. Mitä pidempää kausi jatkuu, se on aina syystreenien kannalta plussaa. Keväällä pohjustetaan jo ensi kauden kuntoa. Kesällä ei treenailla vaan aloitetaan sitten, kun lämpötilat laskevat karvaturreille inhimillisiksi.

Safarien osalta suosimme pitkiä, koska ne tukevat kilpailutoimintaamme että jalostusta, koska tämä on myös harrastus meille. Safarit ei ole vain työtä, vaan pitkillä safareilla jotka lähentelevät 50 km, alkaa jo koiristakin näkemään jotain. Valitettavasti nämä 10-20 km:n safarit eivät täysin testaa koiria, ainakaan sitä mitä minä haen siperianhuskeista.

 

Pitkät safarit ajatetaan asiakkailla sinkkuina, se on sekä koirille että asiakkaille mielekkäämpää, yleensä laitetaan 4-6 koiran valjakot, koiria voi joko lisätä tai vähentää sitä mukaan asiakkailla, kun safari etenee, joten otan omaan opasvaljakkooni monesti "reservikoiria" ja olen alkanut ajamaan opasvaljakkoakin 6 koiralla. Tavoite on, että koirat etenevät eivätkä ala kävelemään. Tämä tuottaa oman haasteensa, mutta pääperiaate on että kennelissä on koiria, jotka kaikki pystyvät juoksemaan useamman päiväsafarin viikossa (viime vuonna niitä oli parhaimmillaan 4 viikossa/ per koira) Koirien on oltava suht tasaveroisia, kun en halua koiria jotka jäävät tarhaan seisomaan, siksi etteivät pysty juoksemaan sitä ja sitä matkaa. Tämä on varmaankin pienemmän lauman ongelma, joten on pakko satsata laatuun, että pieni koiramäärä suoriutuu tehtävästään. Pyrkimys on saada kaikki koirat töihin, poikkeuksena pennut ja vanhukset. Isoa kenneliä emme halua, koska se tarvitsisi jo työntekijän ja vastuu on myös paljon isompi ja on kalliimpaa.

Lihasjumeja oli tänä talvena enemmän, tai se tuntui vain siltä, koska valjakoita päästiin treenaamaann itsekin talvella, joten jumit myös huomattiin. Asiakasajoista, joissa ajetaan varsinkin 2 per reki, tulee lihasjumeja koirille helpommin kuin jos niitä treenailisi itsekseen. Pieniä lihasjumeja ei välttämättä huomaa hitaamassa safarivauhdissa, mutta jos kisatreenaa koiria, ne tulevat viimeistään silloin esiin, kun vauhdit nousevat. Kannattaa seurata miten koirat liikkuvat. Paras liikkuja juoksee tyylillä, että sillä pysyy "lasi selässä" ja tällainen koira on myös hyvärakenteinen. Jos koira juoksee jompikumpi lapa edellä tai se ei yksinkertaisesti pysty juoksemaan lujaa, vaikka on ennen kyennytkin, se on todennäköisesi jumissa. Silloin koira kannattaa käyttää ammattitaitoisella hierojalla, itse olen käyttänyt Parkkisenniemen Heidiä Kuusamossa. Mitä nopeammin lihasjumi hoidetaan, sitä paremmin se paranee. Jos annan mennä sen liian pitkälle, voi koiran loppukausi olla pilalla. Sitten herää myös kysymys, miksi toiset koirat menevät jumiin joka ikinen vuosi, toiset eivät koskaan?

 

Hienoa kuitenkin on, että uusia nuoria tulokkaita tulossa kisavaljakkoon: Whisky, Pirtu, Lada ja Vallu. Pentusuunnitelmia on jo Ladalle ja se vanha totuus pitää paikkansa: käytä vain hyvää, näin saat tuloksiakin aikaan. Rakennetta on helppo jalostaa, mutta mentaalipuoli on vaikeampaa.