Blogi

Talven kiireet alkoivat

Talvi on tehnyt hyvin tuloaan ja vihdoinkin saimme tehtyä koirareitin Kivijärvelle, jonka kautta pääsemme rajalinjalle treemaamaan koiria ja ajelemaan koirasafareita. Jäät olleet tänä talvena huonot sään leutouden vuoksi, mutta saimme kuin saimmekin kovan uran lanattua järvelle. Reittihän ei mene enää onneksi vesille. Koirillakin on ollut kiitettävästi töitä tänä talvena ja olen itsekin päässyt ajelemaan pidempiä reissuja koirilla. Kilpatiimissä on 8 koiraa, koska täysikäisiä koiriahan ei enempää minulla olekaan. Tarkoitus oli lähteä Ukkohalla-Paljakka ajoon 100 km:n kilpailuihin 8-koiran luokkaan. Valjakon vanhin koira on ensi kuussa jo 9 vuotta ja nuorin juuri täyttänyt kaksi syksyllä. Batteryn olikin tarkoitus juosta 100 km:n kilpailuissa vain ensimmäinen 50 km:n etappi, jolloin olisin jatkanut seitsemällä koiralla. Se olisi ollut Batteryn ensimmäinen kilpailu, joten en halunnut ottaa sitä ihan koko matkalle. Mutta nyt treeneissä huomasin, että vanhin koira Freija ei tahdo enää pysyä keskivauhdeissa mukana. Valjakko saattaa ottaa välillä vauhdikkaitakin spurtteja, jolloin Freijan nopeudet ei enää riitä. Safari-töissä se menee vielä hyvin, koska siellä vauhdit ovat hitaammat. Sitten tuli vielä kolmaskin ongelma eli Ässä, tuo näemmä ikuisesti tapaturma-altis koira. Aiemmin talvella se venäytti treenien jälkeen takajalkansa, jonka jälkeen se oli kolme viikkoa sairaslomalla. No, parin treenin jälkeen Ässä kuntoutui todella nopeasti, koska omaa hyvän fysiikan. Se onkin tällä hetkellä yksi avainkoiristani. Mutta ihan vasta huomattiin, että sillä oli poski turvoksissa. Mitään puremaa tms. ei siinä huomattu, eikä eläinlääkäri huomannut mitään hammaskalustossakaan. Mutta koska patti alkoi vuotaa märkää, koiralle ei voitu mitään operaatiota tehdä, vaan sai antibioottikuurin. Paise puhkesikin sitten ja alkoi vuotamaan verensekaista märkää. Nyt koira on hyvin parantunut mutta edelleen antibioottikuurilla, joten kisoihin se ei voi sen vuoksi osallistua doping-sääntöjen mukaan. Joten sekin putosi kisaporukasta. Koiria jäi jäljelle viisi, joten päätin sitten vaihtaa luokkaa. Kyllä harmitti! Sitten vielä Ritakin oli kahdeksan päivää hukassa, ajattelin jo onkohan se kuollut. Facebookiin, rajavartiostoon ja karkureihin laitettiin ilmoitus, mutta kukaan ei ollut nähnyt koiraa. Onneksi se kuitenkin ilmaantui 12 km:n päähän jonkun pihalle ja sieltä soittivat sitten minulle. Kyllä putosi kivi sydämeltä! Ritakin oli edelleen valjaat päällä ja hyväkuntoisen näköinen. Syy siihen selvisi sitten myöhemmin. Riistakamera oli tallentanut sen haaskalta, jota se oli syönyt. Ensiksi luulivat sudeksi, mutta onneksi huomasivat myös valjaat Ritan päällä! Rita ahneena koirana ei varmaankaan vaan malttanut lähteä haaskan luota kauas, joten se oli sillä viikon herkutellut.

 

Koiramäärän lisääminen on mielessä, koska unelmana on joskus saada yritys päätoimiseksi. Samalla voisin jalostaa ja kasvattaa siperianhuskeja, koska tästä rodusta olen vain kiinnostunut väheksymättä yhtään muunlaisia huskeja/rekikoiria työ- ja kilpakoirina. Luonteeltaan ja ulkonäöltään sekä käyttötarkoitukseltaan siperianhusky on erinomainen työkoira siinä tapauksessa, että se todella on myös hyvä rekikoira. Variaatioita työskentelyominaisuuksissa löytyy kyllä laidasta laitaan rodussa kuin rodussa. Meille onkin tulossa kaksi pentua yhdistelmästä Tullatuulen Jack x Winter Wind's Tinkerbel HymyileväPennut Wisky ja Whoopy tulevat meille helmikuussa. Mielenkiintoista nähdä minkälaisia pentuja tästä yhdistelmästä tulee. Meidän omat pennut ovat 7-kuisia ja valmiita kohta kokeilemaann valjaita päällään. Kovia ne ovat juoksemaan, kelkan perässä lyhyitä lenkkejä juoksevat helposti 30-40 km tuntinopeuksia. Ehkä näistä saadaan tulevaisuudessa niitä kelkan perässä juoksijoita, kun tuota vanhempaa polvea se homma ei oikein kiinnosta. Parhaiten nämä vanhemmat juoksevat opasvaljakon perässä safareilla. Pari pentua pääsi myös kuvauskeikalle Kuusamon lentoasemalle, kun Lufthansa lennot toivotettiin tervetulleeksi Kuusamoon. Paikalla oli myös poro ja joulupukki. Pennut olivat kyllä melko rennosti kaikesta hälinästä huolimatta ja niitä kuvattiinkin paljon. Lufthansan lentokapteeni halusi myös huskyt yhteiskuvaan poron ja joulupukin kassa Cool

 

Tänne odotetaan myös uutta perheenjäsentä (koiraa tietenkin) etelä-suomesta, mutta se ei ole siperianhusky eikä mikään muukaan rekikoira. Mutta siitä sitten enemmän ensi kerralla Cool