Blogi

Talven kuulumisia

Tämä alkutalvi ei alkanut koirien kannalta kovinkaan mukavasti. Kaikennäköistä on sattunut ja tapahtunut, mutta välillä tulee takapakkia kunnes taas uuteen nousuun..

 

Ritan ja Taon pentue oli oikea epäonnen pentue. Rita synnytti kaikkiaan viisi pentua. Kaksi ensimmäistä tulivat nopeaan tahtiin, kunnes tuli tauko. Sitten syntyi kolmaskin, kuolleena. Pentu näytti siltä, että oli ollut kuolleena kohdussa jo jonkin aikaa. Mutta onneksi tuli kuitenkin itsekseen ulos! Sen jälkeen ei pentuja kuulunutkaan ja aamuyöstä soitto eläinlääkäriin. Kiikutin Ritan eläinlääkäriin, jossa sille annettiin suoneen kalkkia. Pentuja näkyi kohdussa kaksi, joista viimeisessä sarvessa olevalla vahvat sydänäänet. Toisen pennun sydänääniä ei näkynyt, koska oli kylkiluiden takana. Oksitosiinia ei tässä vaiheessa annettu, koska pennut eivät olleet tarpeeksi edenneet kohdussa synnytyskanavaa kohti. Rita passitettiin kotiin vielä odottamaan. Kului muutamia tunteja, kunnes neljäs pentu syntyi kuolleena. Sitten lähdettiin taas eläinlääkärille. Nyt uskallettiin jo antaa oksitosiinia ja samantien syntyi viimeinen urospentu ja erittäin pirteänä :) Muuten kaikki sujuikin hyvin, kunnes yksi narttupentu menehtyi muutamia viikkoja ennen luovutusikää synnynnäiseen sydämen kehityshäiriöön :( Tämä tapahtui ihan yhtäkkiä, mitään aikaisempia merkkejä ei näkynyt sairaudesta. Pentutarkastukseenkaan ei ehtinyt, jossa sivuääni sydämessä olisi mahdollisesti havaittu. Pennuista kuitenkin jäi kaksi, Bei Bei ja Bao Bao. Pentujen emällä eli Ritalla on napatyrä, ja mietittiin olisiko se voinut jotenkin vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Jokatapauksessa napatyrä leikataan, mikäli sillä koskaan pentuja teetetään.

 

Ässällä todettiin loppusyksystä 2 cm x 2 cm kokoinen pahkura kyljessä. Se leikattiin ja todettiin kasvaimeksi. Patologilta ei ole vielä kuulunut, onko se hyvän- vai pahanlaatuinen. Koira on itsessään pirteä, vähän liiankin pirteä oli pitkän sairasloman jälkeen, niin että haastoi riitaa toisten koirien kanssa, niin että sai pahan pureman jalkaansa. Taas sairasloma jatkui treeneistä! Samassa kun Ässä leikattiin, kuvattiin selkä. Kuvissa ei selkeää spondyloosaa näkynyt, ainakaan eläinlääkäri ei osannut selvästi tulkita sitä. Epäili traumaa tai "monen kuvan heijastumaa". Kennelliitosta tuli kuitenkin SP1 eli lievä spondyloosa. Silloittumia ei ollut ja koira ei ole muutenkaan oireillut selästään, vaan juossut huippuhyvin. Tarkempia tietoja en ole vielä kennelliitosta kysellyt, mutta tulevaisuudessa kuvaan koiran mielenkiinnosta uudestaan, onko se edennyt vai pysynyt ennallaan. Jos sairaus etenee, Ässän jalostuskäytön voi unohtaa. Huskien selkiin kannattaa mielestäni kiinnittää enemmän huomiota, koska satunnaislöytöjä on kuitenkin ilmennyt melko paljon siihen nähden mitä koiria on kuvattu. Esim. boksereilla on jalostuskäytön rajana sp4. Herää kysymys, kuinka paljon on jalostuskäytössä oireettomia sp1 huskyja? Onko se este jalostukselle, jos sairaus ei etene ja koira ei oireile? Spondyloosan tilannetta seurataan, tämä on kuitenkin suht "uusi" asia koirajalostuksessa ja sitä on ilmennyt myös risteytyskoirissa. Koska spondyloosasta tiedetään vielä suhteellisen vähän, myös ympäristötekijöillä/ruokinnalla saattaa olla osuutta asiaan. Oma ajattelumallini on ainakin muuttunut sitten viime vuosisadan eli pyrin jatkossa laittamaan koiran ensimmäistä kertaa valjaisiin vasta vuotiaana. Ässähän juoksi varhaiskypsänä koirana ensimmäiset sprinttikisansa vuotiaana rek-1 tuloksella! Taakse on jäänyt ainakin minulla se ajattelumalli, ettei koirasta tule rekikoiraa jollei se puolivuotiaana jo opeteta valjakkoon. Nämä viimeiset kasvattini ovatkin ekoissa treeneissä olleet vasta vuotiaina ja ensimmäinen talvikin oli niille treenien kannalta kevyt. Ihan hyviä rekikoiria niistä on kuitenkin tullut.

 

Tarkoitus oli lähteä Ruunaalle sm-kisoihin seitsemällä koiralla, mutta koska Ritakin sai lihasjumin treeneissä (osasyy lyhyt nuli turkki pentujen jälkeen), sekin on ollut nyt levossa. Tarkoitus olisi se viedä hierojalle, nyt kun se on kunnolla levännyt, että onko siellä vielä jumeja. Toivottavasti turkkikin kasvaa pian, Ritallahan on aivan mahtavan lämmin talviturkki! Näin ollen kaksi tärkeää koiraa on ollut niin kauan poissa treeneistä, että en tiedä onko niitä edes järkeä mihinkään kisoihin viedä. Jospa sitten lopputalvesta :)

 

Mutta onneksi jotakin mukavaakin on ollut Cool Koirat ovat välillä safarihommissa treenien ohessa. Olin viiden koiran kanssa viiden päivän safarilla Hidden Trail kennelin kanssa. Tähän olisi ollut tarkoitus ottaa Rita ja Ässäkin mukaan, mutta ne jäivät syistä johtuen kotiin lepäämään. Kolmantena safaripäivänä ajoimme 40 km Käpälämäeltä Ollilan lomakylään asiakkaiden kanssa, jossa yövyttiin. Koirat pääsivät yöksi autoon. Siellä olikin todellinen myrsky viimeiset 10 km jäällä ennen lomakylään saapumista, mutta hienosti kaikki koirat menivät! Neljäntenä päivänä Olliloilla sitten ajelimme 26 km lounastauko välissä hienossa säässä ja viidentenä päivänä taas reilu 40 km takaisin Käpälämäkeen. Iivari sai oikein ekstrakehut safarilta, oli kuulemma oikea "powerguy!" pyöräparissa Cool Laitan vielä kuvia safarista. Ne menevät vähän hassussa järjestyksessä, katseleminen aloitetaan alhaalta.