Blogi

Kemijärven näyttely ja Kuusamosprint 2014

Takana on varsin koiramainen viikonloppu. Lauantaina 29.4 kävimme Kemijärven näyttelyissä Iivarin, Remun ja Freijan kanssa, tuomarina oli Pekka Teini. Kaikki koirat osallistuivat käyttöluokkaan. Tuloksiksi tulivat 

Polar Speed Iivari KÄY EH 2

Polar Speed Freija KÄY ERI 2

Winter Winds Remu KÄY EH 3

 

Enemmänkin jännitti seuraavana päivänä järjestämämme Kuusamosprint-kilpailu, joka jäisi minullekin olosuhteiden pakosta talven ainoaksi kilpailuksi. Koirat olleet kevyemmällä treenillä mukana olleen juniorin vuoksi, matkoina 4-16 km, pääosin lyhyempää matkaa sekä irrallaan juoksua. Varsinaisena sprinttiajajana en itseäni pidä, nyt oli tavoitteena pitää koirien kunto yllä kisaan asti nousujohteisesti, saada menemisen "raivo" esiin. Huomaa vanhemmista koirista, että niillä on ajettu pitkää matkaa (viime talven treenit esim. 60 km matka): ottavat helpommin happea, mutta junnu vetää taas juuri itseään säästelemättä. Ja koirista kyllä alkoi huomaamaan, että niillä on ajettu lyhyempiä matkoja Cool Kävivät lähdössä kuumana. Kilpareellä ajoin vain muutaman kerran ennen kisoja, mikä oli virhe omaa ajamistani ajatellen.

Ässän uskalsin ottaa kisoihin, koska ajoin pikkuluokassa, siinä ei vauhdit nouse niin kovaksi kuin isommissa luokissa. Junioirien kanssa kun saa olla tarkkana, ettei aja niitä yli.Toisaalta sillä on kova luonne, se ei pienistä hätkähdä.

 

Kisapäivänä koirat onneksi joivat hyvin ja näytti olevan tyypillinen maaliskuinen lentokeli. Vihdoin koitti lähtö ja toivoin että selviän ehjin nahoin lähtöviivalle (kotona sattuneen muutaman kömmähdyksen vuoksi) Laitoinkin Mikan jarrulle, kun en olisi pystynyt pitelemään koiria niiden innon vuoksi. Koirat lähtivätkin vauhdilla kun kello lähti käymään, ei auttanut kuin jarrutella matolla koko alamäki heti lähdön jälkeen ja sen jälkeen heti tiukka kurvi oikealle. Ensimmäinen valjakkokin näkyi, samojedivaljakko. Ässä ei edes vilkaissut valjakkoa, kun ohitettiin se. Aika pian tuli näkyviin alaskalaisvaljakko ja sekin jäi jonkun ajan päästä. Sitten tuli siperiaisvaljakko ja yrittäessäni ohittaa sen, valjakkoni koukkasi niin reunasta että Freija kaatui pehmeällä lumella ja minä rekeni kanssa perässä.

Tässä huomaa, miten sen kilpareen kanssa pitäisi opetella ajamaankin Cool  Ei auttanut kun nousta ylös ja lähteä uudestaan perään. Tällaiset kaatumiset ei tee hyvää sprinttikisoissa, ei myöskään koirien psyykelle. Onneksi seuraava uusintaohitus meni ihan hyvin.

 

 

Maasto oli vaihteleva, oli ylä- ja alamäkeä, jarrumattoa sai käyttää välillä reilusti. Pääasia oli saada koirille mahdollisimman tasainen suoritus, varsinkin kun tämä oli Ässän ensimmäinen kilpailu. Ohitettu valjakko tuli koko loppumatkan näköetäisyydellä, ei hyvä oman ajon kannalta. Koirat otti myös ylämäissä happea, huomaa ettei mäkitreeni ole ollut niin hyvää tänä talvena, kun lyhyillä treenireiteillä ei ole ollut tarpeeksi ylämäkiä. Tienylityksessä seisoi myös koirantaluttaja ja Remu kääntyi koiraa kohti. Onneksi kuitenkin totteli ja kääntyi takaisin oikelle ja jatkoi matkaa. Koirat tulivat lähes yhtä kovaa maaliin kuin lähtiessään, mitään väsähtämistä en huomannut. Olin siis tyytyväinen koirien suoritukseen ja kolmanteen sijaani kilpailuissa Cool Valjakkoni oli myös paras puhdasrotuinen siperianhuskyvaljakko 4-koiran luokassa että kierrosajoissa. Totesin, että sprinttiajo on itseasiassa ihan kivaa! Ässään olin erityisen tyytyväinen, siinä on melko varma johtajakoira valjakkooni ensi talveksi velipuolensa Remun vierelle. Eihän sitä tiedä, jos Ässälle vielä tulee pikkusisaruksia. Valjakossani siis juoksivat Remu ja Freija keulalla, Iivari ja tyttärensä Ässä takaparissa. Kisan jälkeen Ässä pääsi lepäämään, muut koirat jatkoivat lastenajelutusta Maijan kanssa, kunhan olivat saaneet snacksit.. Koirat vielä jaksoivat ryskätä liinoissa kun valjastetiin ne uudelleen, ilmeisesti 9 km ei riittänyt.

 

Ilma oli mitä hienoin kisapäivänä ja tunnelma hyvä, ihmiset ympärillä positiivisia, voiko sitä enempää vaatia. Toivottavasti ensi vuonna uudelleen Cool