Blogi

Pompannappiajelua syksyllä asiakkaille

 

Syystreenit aloitettiin syyskuussa. Alkusyksystä koirien treeniruoka ei ollut niin laadukasta, kuin edellisenä syksynä. Sen kyllä huomasi siitä, ettei koirien kunto meinannut nousta, tuntui että se ajoittain junnasi paikallaan. Ajoimme joulukuussa 25 km:n lenkkejä isoilla valjakoilla. Koirat juoksivat pitkään sekaporukoissa, että muillekin kuin kisakoirille kertyisi kilometrejä ja ne pysyisivät kunnossa tulevan talven safareihin ja mahdollisesti kisoihin. No, safareita ei juuri tullut. Kaikki viime talven varaukset perutiin coronan vuoksi. Ei auttanut kuin keskittyä koirien treenaamiseen, oli safareita tai ei. Vuoden seisottaminen ei tee hyvää, tällaisen koiran uudelleen treenaamisen aloittaminen voi olla haasteellisempaa, kun sen kunto ei vain nouse sitä tahtia toisin kuin koirien, joiden takana on kunnolla juostu talvi.

 

Joulukuun puolella aloitettiin ensimmäinen pidempi treeilenkki . Harmillisesti oli huonot jäät, joten ihan niin pitkiä treenejä ei päästy ajamaan, kuin olisi ollut halua. Pitkät jääreitit oli harvaan kelkalla ajettuja ja menivät helposti vesille. Ei huvittanut koirien tassuja lähteä sinne särkemään ja kastelemaan omia jalkoja.. Lopputalvesta nämä jääosuudet hyvään menevät kuntoon, joten jo odotan vielä pidempiä treenilenkkejä! Harmillisesti ykkösjohtajani Tao alkoi oireilla vanhaa lihasvammaansa niskassa. Käytettiin Tao Käpläkorjaamossa jo useamman kerran. Tao on piilotellut jumiaan niin kauan, että takapääkin oli jumiutunut, koska se on juossut virheasennossa. Toivottavasti Tao saadaan kuntoon ensi syksyksi. Selkäkin kuvattiin, se oli terve ja lonkat näyttivät hyviltä. Toivottavasti ei ole mitään nikamalukkoa, joka johtuu isomman koiran hyökkäyksestä useamman eri kerran Taon niskaan valjakossa pari vuotta sitten.

 

Uuten tulokkaana meille tuli syksyllä 10-vuotias Sainen Darth Vader, edesmenneen Anne-Mari ja Pekka Syrjäsen Vader on hyvin sopeutunut laumaan. Se ei halua haastaa riitaa kenekään kanssa ja on tosi kiltti, jos huskystä voi sanoa niin :) Sosiaalisesti hyvin älykäs koira. Valjaissa menee vielä hyvin myös, mutta annetaan sen jo päästä helpommalla, viiden ja kymmenen kilometrin safafeita se on juossut aina joku nuori johtajakokelas vierellään, myös yhden päiväsafarinkin lopputalvesta. Jos olisin tiennyt, miten hyvin se jaksaa vielä mennä, se olisi päässyt Jussin kisavaljakkoonkin johtoon Ruunaan kisoissa helmikuussa 2021.

 

WW Lada astutettiinkin Vaderilla. Lada näyttää että voisi olla Taon manttelinperijä kisajohtajana, ja siskonsa Pirtukaan ei ole siitä kaukana. Ladan ensimmäinen kisatalvi olikin sitten siinä. Kun on corona ja ei tietoakaan järjestetäänkö mitää kisojakaan, oli varaa nyt astuttaa johtajakoira. Pentuja näkyi ultrassa 4, mutta kaksi kuollutta syntyi, yhdestä ei tietoakaan ja yhtä pentua Lada kanteli niin kovakouraisesti kokemattomuttaan, että vahingoitti sen toista takajalkaa. Haava hoidettiin kuntoon, mutta eläinlääkrin epäilys oli, ettei siitä koskaan työkoiraa tule. Lada hoitikin hyvin ainokaistaan, en kyllä näin pennussa kiinni olevaa emää muista nähneenikään. Ladan pennun Pösön jalka paranikin, ja nyt se näyttää ihan normaalilta. Varuilta annan tulvevaisuudessa nartuille herpes-piikin, jos ne astutetaan.

 

Pääsimme käymään parissa kisassakin, Ruunaa-race ja Kuusamo MD. Kumpikin ovat keskimatkan kisoja, eli matka on 40-50 km päivä. Jussi ajoi hienosti ensimmäisen kisansa Ruunaalla avoimessa luokassa 9. sijalle ollen siperialaisista 3. Valjakossa 7 koiraa, joista suurin osa ensikertalaisia kisaajia. Minullakin oli vajaa valjakko eli 5 koiraa kuuden koiran luokassa, koska ykkösjohtajani Tao oli sairaslomalla. Valentina oli todellinen yllätys, että pääsi kisavaljakkooni johtoon. Luonteeltaan on muuttunut säyseämmäksi, niin että Pirtukin pääsi toisena kisapäivänä juoksemaan johtoon (" tää koira ei tule ikinä juoksemaan kisoissa johdossa' ) Valentinan viereen. Molemmille koirille ensimmäinen kilpailu ja kisakäytöskin moitteetonta. Kassu juoksi yhtenä päivänä johdossa kisoissa, muttei ehkä siellä ole ihan parhaimmillaan kisoissa. Niin ne asiat muuttuu talven myötä, kun koirille tulee kilometrejä lisää, varsinkin kun ykkösjohtajat on poissa! Ruunaalla koirat juoksivat toiselle sijalle, ollen myös paras siperialaisvaljakko rek-1 tuloksella.

 

Kuusamo MD:llä osallistuin avoimeen luokkaan 8 koiralla. Sain nyt itse tesattua nuoria koiria, jotka olivat Jussilla Ruunaalla. Tuloksena 4. sija kokonaiskilpailuissa. Kilpailukoe keskeytyi, kun ensimmäisenä päivänä Spider lakkasi juoksemasta. Epäilin, että sille tuli jalkaan joku ja nostin sen pussiin. Reessä matkustettuaan ja levättyään jonkin aikaa laitoin sen takaisin juoksemaan ja se juoksikin loppuun asti. Halusin katsoa, että miten se menisi seuraavana päivänä, joten joudin keskeyttämään kilpailukokeen, koska Spider ollut pussissa. Seuraavana päivänä se menikin ihan ok. Keskivahti ei ainakaan ollut siinä kisassa meillä kovinkaan hyvä.

 

Corona-talvi oli melkoista sinnittelyä, en pystynyt jäämään hoito-alan töistä pois ja satunnaiset asiakkaatkin ajettiin vapaapäivinä. Rajansa kaikeilla jaksamisella, toista tällaista talvea ei toivoisi. Keväällä astutettiin Pirtu Sainen Darth Vaderilla, mutta tiineys epäonnistui. Istukka irtosi n. viikkoa ennen laskettua aikaa ja nartulle tehtiin hätäsektio. Osa pennuista kuolleita, joista osa alkanut mätänemään. Epäilynä joku tulehdus tai bakteeri tuntemattomasta syystä. Pennut lähetettiin Eviralle avattavaksi. Pirtun kohdalla kaikki onneksi päättyi hyvin, mutta surullista että näin kävi ja moni muukin oli pahoillaan asiasta. Pirtu oli herpes-rokotettu.
Mitä sitten nyt eteen? Koirat loppuvat kesken kahden vuoden päästä, koska eläköityviä koiria on muutama. Ladalla oli juoksu ja päätin sitten astuttaa sen, vaikka edellisestä tiineydestä on alle 10 kk. Pentuja jäi kuitenkin aikaisemmasta pentueesta vain yksi ja Ladalla on hyvä fysiikka. Astutus onnistui ja katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Päätin myös, että nyt voi astuttaa Arctic Soul Valentinan Vaderilla, koska se on ainoa uros meiltä, joka käy sille luonteen puolesta. "Vallu" on hyvin kuuma koira, Vader taas itse rauhallisuus. Mutta Vallu vain odotuttaa ja odotuttaa juoksujaan, kohta alkaa olla liian myöhä astuttaa se.

 

Koirien kesä meni uidessa (meidät löytää facebookista Husky Fun Kuusamo sekä Instagramista) ja niitä juoksutettiin vapaana pihalla. Virikkeinä niillä oli tarhaseura, luut, tarhan vaihdokset, ihmisten vierailut. Tarhoissa ne pääsevät hyppimään eri tasoille sekä kaivamaan. Myös se, että husky pääsee seuraamaan ympäristöä, on tärkeää virikettä. En ihmettele yhtään, jos jotkut tulevat hulluksi neljän seinän sisällä. Koirat tulivat heti aktiivisemmiksi, kun poroja tuli tarhojen lähelle. Toisaalta jotkut koirat eivät enää välittäneet niistä, kun tottuivat niihin. Meillä kävikin viime talvena kaksi poro-onnettomuutta, ensimmäisellä kerralla poroja tuli jäitä pitki meidän pihaan ja emme huomanneet niitä pimeällä. Laskimme koiria irti pihalla ja tietenkin saivat yhden poron ja purivat sitä pahasti. Onneksi pääsimme väliin ja poro selvisi hengissä kuitenkin. Toisella kertaa poro oli ruokittu kelkkauran varteen ja makasi kumpareen takana niin, etten sitä nähnyt ajaessani valjakolla. Koirat olivat jo sen päällä kun sen näin, mutta oli jo liian myöhäistä. Siinä ei käynyt hyvin. On sanonta täällä päin, ettei koskaan pidä lähteä kerskuen koskenlaskuun tai karhunkaatoon. Sama vois päteä koiravaljakkoajossa :) Tarhaseura on myös tärkeää, koska koirien on saatava vapaasti leikkiä keskenään. Onnellisen tarhakoiran merkki on se, että se leikkii. Toisaalta on myös tosikkoja, jotka leikivät harvemin tai ei koskaan. Nuoret koirat leikkivät paljon ja niillä on oltava niin suuri tarha, että ne pääsevät juoksemaan. Myös tarhan dynamiikka oltava sellainen, että koirat saavat leikkiä rauhassa, ilman että joku tulee ilkeyksissään sotkemaan ne. Koirien määrä tarhoissa on 2- 5. Toiset voivat paremmin kahdestaan, toiset taas tylsistyvät koska kaipaavat isompaa laumaa, jossa on enemmän virikkeitä. Myös sillä on merkistystä kenen kanssa asutaan. Koirien on tykättävä toisistaan, se että pidetään koiria yhdessä vaikka ne vain sietävät toisiaan voi toki olla väliaikaista toisinaan. Tavallaan joka tarhassa on pieniä laumoja, on aina se alfauros tai narttu, joka pitää järjestystä. Esim. jos tulee nahinaa, se tulee väliin tai opettaa, ettei toisten ruokakupeille mennä.

 

Myös ensimmäinen wheezer-tapaus eli kurkunpään osittainen halvaus sattui kasvatilleni Winter Wind's Dragonflylle. Sairautta on tutkittu amerikassa alaskanhuskeilla ja siellä tiedetään, ettei kannata yhdistää kahta sinsilmäistä ja valkonaamaista yksilöä. Sairaus voi tulla toki eri geenistä, koska tässäkään ei ihan tuo pätenyt, isä oli sekasilmäinen, mutta kummallakin valkoinen naama. Sairaalla yksilöllä oli valkoinen naama ja siniset silmät. Suhteellisen harvinainen siperianhuskeissa, mutta on hyvä tiedostaa että sitä on.

 

Koiravaljakkoyrittäjät ry perustettiin syksyllä johtuen asiakaskadosta coronan myötä. Yhdistys on auttanut antamaan ruoka-apua valjakkoyrittäjille sekä edesauttanut, että koiravaljakkoyrittäjät voivat hakea valtiontukea yritykselle. Ruokalahjoitukset ovat olleet iso apu meille coronatalvena ja koirat ovat syöneet monipuolisemmin kuin koskaan. Iso kiitos lahjoittajille joista löytyy tiedot facebook-sivullamme Husky Fun Kuusamo.

 

 

Pirtu ja Darth Vader johdossa ajeluttamassa asiakkaitta Kuusamon Tropiikin jäällä 2021 huhtikuussa.

 

Kesän jälkeen, kun ilmat alkoivat viilentyä, aloitettiin syyskuussa treenit. Lisäkoiria saimme talveksi Saarisen Hannelta: Ionan, Ivanin, Jaran, Sipin ja Smirren hänen jäädessä äitiyslomalle. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Matkat alkoivat 5 km:ista ja ennen joulukuuta ajettiin parinkymmenen kilometrin lenkkejä kärryllä. Mitään varsinaista tavoitetta ei ole ajaa pidempää, koska kun safarikausi alkoi joulukuussa, koirat juoksivat päivittäin 5-10 km safareita vapaapäiviä lukuunottamata. Koirilla oli kilometrin lenkki ja asiakkaat ajoivat itse, kilometrin jälkeen uudet asiakkaat jne. Lähtöjä oli siis monta! Vapaapäivinä pyrittiinkin ajamaan pidempää, kun koirilla alkoi olla liikaa virtaa lyhyiden ajojen vuoksi.

 

Joulukuussa oli ainoastaan yksi viikonloppu, jolloin koirat juoksivat parinkymmenen kilometrin safarin lauantaina ja sunnuntaina, sekä joulukuun loppupuolella alkoivat 12 km:n safarit, jotka kestivätkin koko loppukauden. Näitä kun juostaan sama lenkki useampaan kertaan, pidän myös mentaalitreeneinä. Niitä parhaimmillaan juostiin kolme kertaa samana päivänä. Ennemminkin joulukuu oli koirille mentaalitreeniä. Lähdöt alkoivat yhdeksältä ja saattoivat päättyä vasta iltapäivällä klo 15 maissa. Pisimpien taukojen ajaksi koirat laitettiin autoon lepäämään, jolloinka niillä saattoi olla useampi lähtö päivässä. Tämä oli hyvä koulu nuorille koirille, joille kausi oli ensimmäinen, nuoria koiria taisi olla 9.

 

Laskeskelin että tänä vuonna syystreenejä kertyi koirille vain 309 km (viime syksynä 800 km) ennen joulukuuta! Näille meidän ajoille ihan riittävästi, jos tuo luku tosiaan pitää kalenterin mukaan paikkansa (mutta silti liian vähän ajatellen, jos tammikuussa olisi kisoihin lähtenyt), kun emme ollet mihinkään pitkiin kisoihin menossa ja kisatavoitteet olivat vasta kauden lopussa kevättalvella lyhyitä md-kisoja ja ajattelin, että hyvin koirat kerkeävät sinne kuntoutua. Koirat myös kuntoutuvat nopeammin kun ne madotetaan ennen syystreeniä ja ruoka pitää heti olla kohdallaan, että koirat saavat sillä kasvatettua lihaksia ym.

 

Vaikka peruskuntokausi on tärkeä (joulukuun pitäisi olla treenillisesti kovin kuukausi!)niin en näe järkeä tuhottomissa kilometrimäärissä, koska on riski että koiria yksinkertaisesti ajetaan liikaa/loppuun. Kaikkein tärkeintä olisi seurata koiria, sekä treeneissä että niiden jälkeen. Iditarod-voittajan mukaan esim Iditarodille riittää 800-1200 mailia; "When I'm training the dogs for Iditarod or Kuskokwim or any of those races, I am not that worried about mileage. I think you can go down to the Kusko (300 mailia) and have some 800 and 1000 miles on your dogs, good honest miles, not inflated, that is plenty of miles. Maybe if you have unproven young dogs or some real eager dogs, you might need more miles than that. But I think, physically, that is enough miles", kirjoitti Rick Swenson, nelinkertainen Iditarod-voittaja 1980-luvulla. No, fyysinen treenaus on joka tapauksessa helpompaa, kuin mentaalinen.

 

Tänä talvena 48 km:n päiväsafareita oli vähemmän kuin viime vuonna, joten päästiin treenaamaan koiria itsekin. Heti kun joulukuun pyöritys loppui, pidennettiin asteittain matkaa ja aloitettiin ajamaan 40 km:n lenkkejä. Kisaporukassa olevat koirat saivat tänä talvena enemmän kilometrejä kuin muut. Treeneistä oltiin toki jäljessä, mutta tarkoitus oli mennä Ruunaa race 2020 35km x 3. Mutta se vesittyi sillä, että meille tulikin sille viikonlopulle 48 km:n päivasafari. Loppukausi menikin sitten siinä, kun corona-virus iski, safarit loppuivat ja kilpailut peruttiin. Päätimme sitten pitkittää kautta ja testailla koiria itse treenailemalla yli 70 km:n lenkkejä kaikkien niiden koirien kanssa, jotka siihen pystyvät. Nämäkin treenit menivät reippaassa tempossa, haasteena oli aina liian kova vauhti alussa. Alussa käytinkin reippaasti jarrumattoa, että vauhti jotenkin hilliintyisi. Koirien pitää olla kunnossa tieylle matkalle, ennenkuin niiden voi antaa juosta lujempaa. Myös vammautumisen riski on suurempi, jos koira laitetaan juoksemaan liian lujaa siihen nähden, mihin se on treenattu. Liian kova alkuvauhti voi vetää koirat maitohapoille. Silti koirat jaksoivat vielä kiristää vauhtia viimeisellä 10 km:lla kun tultiin kotiin päin yli 70 km:n reissulta. Hitaammat koirat olivat hitaampia kuin kisakoiramme, myös pidemmällä matkalla. Mitä pidempää kausi jatkuu, se on aina syystreenien kannalta plussaa. Keväällä pohjustetaan jo ensi kauden kuntoa. Kesällä ei treenailla vaan aloitetaan sitten, kun lämpötilat laskevat karvaturreille inhimillisiksi.

Safarien osalta suosimme pitkiä, koska ne tukevat kilpailutoimintaamme että jalostusta, koska tämä on myös harrastus meille. Safarit ei ole vain työtä, vaan pitkillä safareilla jotka lähentelevät 50 km, alkaa jo koiristakin näkemään jotain. Valitettavasti nämä 10-20 km:n safarit eivät täysin testaa koiria, ainakaan sitä mitä minä haen siperianhuskeista.

 

Pitkät safarit ajatetaan asiakkailla sinkkuina, se on sekä koirille että asiakkaille mielekkäämpää, yleensä laitetaan 4-6 koiran valjakot, koiria voi joko lisätä tai vähentää sitä mukaan asiakkailla, kun safari etenee, joten otan omaan opasvaljakkooni monesti "reservikoiria" ja olen alkanut ajamaan opasvaljakkoakin 6 koiralla. Tavoite on, että koirat etenevät eivätkä ala kävelemään. Tämä tuottaa oman haasteensa, mutta pääperiaate on että kennelissä on koiria, jotka kaikki pystyvät juoksemaan useamman päiväsafarin viikossa (viime vuonna niitä oli parhaimmillaan 4 viikossa/ per koira) Koirien on oltava suht tasaveroisia, kun en halua koiria jotka jäävät tarhaan seisomaan, siksi etteivät pysty juoksemaan sitä ja sitä matkaa. Tämä on varmaankin pienemmän lauman ongelma, joten on pakko satsata laatuun, että pieni koiramäärä suoriutuu tehtävästään. Pyrkimys on saada kaikki koirat töihin, poikkeuksena pennut ja vanhukset. Isoa kenneliä emme halua, koska se tarvitsisi jo työntekijän ja vastuu on myös paljon isompi ja on kalliimpaa.

Lihasjumeja oli tänä talvena enemmän, tai se tuntui vain siltä, koska valjakoita päästiin treenaamaann itsekin talvella, joten jumit myös huomattiin. Asiakasajoista, joissa ajetaan varsinkin 2 per reki, tulee lihasjumeja koirille helpommin kuin jos niitä treenailisi itsekseen. Pieniä lihasjumeja ei välttämättä huomaa hitaamassa safarivauhdissa, mutta jos kisatreenaa koiria, ne tulevat viimeistään silloin esiin, kun vauhdit nousevat. Kannattaa seurata miten koirat liikkuvat. Paras liikkuja juoksee tyylillä, että sillä pysyy "lasi selässä" ja tällainen koira on myös hyvärakenteinen. Jos koira juoksee jompikumpi lapa edellä tai se ei yksinkertaisesti pysty juoksemaan lujaa, vaikka on ennen kyennytkin, se on todennäköisesi jumissa. Silloin koira kannattaa käyttää ammattitaitoisella hierojalla, itse olen käyttänyt Parkkisenniemen Heidiä Kuusamossa. Mitä nopeammin lihasjumi hoidetaan, sitä paremmin se paranee. Jos annan mennä sen liian pitkälle, voi koiran loppukausi olla pilalla. Sitten herää myös kysymys, miksi toiset koirat menevät jumiin joka ikinen vuosi, toiset eivät koskaan?

 

Hienoa kuitenkin on, että uusia nuoria tulokkaita tulossa kisavaljakkoon: Whisky, Pirtu, Lada ja Vallu. Pentusuunnitelmia on jo Ladalle ja se vanha totuus pitää paikkansa: käytä vain hyvää, näin saat tuloksiakin aikaan. Rakennetta on helppo jalostaa, mutta mentaalipuoli on vaikeampaa.