Esittely

Hei, olen Krista Kanerva Kuusamosta.

Ammatiltani olen lähihoitaja, aikaisempi koulutukseni on matkailu-alan opisto asteen tutkinto. Tällöin tein päättötyön aiheesta "Rekikoirat matkailun palveluksessa" (2000), jota käytettiin oppimismateriaalina Kuusamon eräopas-koulussa. Tällä hetkellä kuulun myös Suomalaisen siperianhuskyseura ry:n hallitukseen ja jalostustoimikuntaan. Olen myös sivutoiminen koiravaljakko-yrittäjä yrityksessä nimeltä Husky Fun Tmi.

Koko ikäni olen pitänyt koirista ja vuonna 1986 hankin ensimmäisen siperianhuskyn, Kazanin eli Jamin. Lehdessä sattui olemaan myytävänä “suloisia karvapalloja joululahjaksi”. Linjoista ym. en tiennyt mitään, koira oli sattumalta “käyttölinjaa”. Jamin myötä innostuin vedättämään suksilla koiraa ja käytin sitä myös parissa näyttelyssäkin. Aika pian pääsin myös sattumalta rekikoiraharrastuksen makuun, sillä tutustuin yhdessä näyttelyssä Mari Pajaskoskeen, joka asui samoilla seuduilla. Jami pääsikin juoksemaan oikeaan valjakkoon ja ekaan kisaankin jo alle kaksivuotiaana Marin ajaessa.

Pian huskylaumakin kasvoi. Kun koiria alkoi olla kotona kolme, oli aika muuttaa omaan talouteen. Kilpailuissa kävin ahkerasti ja aluksi valjakossa juoksikin Kazan, Polar Speed Terbmis ja Hopevuoren Chivas. Hopevuoren Bastun ja Hopevuoren Helenin ostin myöhemmin, aikuisina. Oman ensimmäisen pentueen tein 1991 ja samalla hain kennelnimen Winter Winds.

1992 tuli muutto Kuusamoon töihin koiravaljakko-oppaaksi ja sitä työtä teinkin kahdessa eri yrityksessä yhteensä 7 talvea. Yritys jossa työskentelin ensiksi oli ensimmäinen Kuusamossa laatuaan ja ihmettelyä se herättikin silloin, kun eihän ole ihan tavallista pitää 80 koiraa! Niinä vuosina pääsin myös ahkerasti kilpailemaan ja opin ajamaan avoimen luokan valjakolla sekä siperialaisilla että alaskalaisilla. Ne vuodet olivat tärkeitä oppivuosia koko harrastuksen kannalta. 90-luvulla ajoin kolme sm-kisaa avoimella valjakolla keskipitkillä matkoilla, joista kaksi voitin ja yhdessä tulin kolmanneksi. Ensimmäinen valjakko koostui yhtä lukuun ottamatta siperialaisista ja loput kaksi valjakkoa koostuivat puoliksi siperialaisista ja puoliksi alaskalaisista. Silloin opin myös, että siperianhusky on parhaimmillaan avoimen luokan valjakossa keskipitkillä matkoilla. Silloin tulee parhaiten testattua sekä korvien väli että rakenne.

Eron ja elämänolosuhteiden muutoksen vuoksi jouduin luopumaan harrastuksesta, koska suurta koiramäärää ei voi pitää missä vaan.

Mutta veri veti rekikoiraharrastuksen puoleen ja melkein 10 vuoden tauon jälkeen tuntui, että voisin aloitella uudestaan kun elämäntilanne on vakiintunut ja on pysyvä paikka missä koiria pitää.  Reijo Jääskeläisen ja Mari Pajaskosken avulla olenkin saanut ihan mukavan valjakon alkuun!